Pistämme pystyyn ympäristötalkoot: liity mukaan!

Helsingin Sos.dem. Naisyhdistys on kiinnostunut ja huolissaan ympäristön tilasta. Haastamme teidät kaikki ympäristötalkoisiin; mikä on sinun ympäristötekosi? Olemme malleina lapsillemme, he ovat tulevia päättäjiä, pallo on pian heidän käsissään, minkälaisen maapallon heille jätämme?

Ympäristöasiat ovat kiinnostaneet minua pienestä saakka. Iloinen olen, että sain olla vuosina 2000–2012 Helsingin ympäristölautakunnan jäsen. Pääsin oppimaan uutta ja sain kurkistaa syvemmälle Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen ja sen henkilöstön tärkeään työhön. Helsingissä ympäristöjohtamisen suurin haaste on ollut toimialojen moninaisuus. Sen takia ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toteuttaa viraston ympäristöjohtamista.

Aikuisten vastuu ympäristöasioissa on valtava, meidän on opittava tekemään yhteistyötä, silloin syntyy kestävän kehityksen mukaisia päätöksiä ja saadaan varmasti myös hyviä tuloksia.

Suomessa ympäristöministeriö aloitti toimintansa 1.10.1983. Matti Ahde (SDP), toimi ensimmäisenä ympäristöministerinä vuosina 1983–1987, Kalevi Sorsan neljännessä hallituksessa, SDP on ympäristöpuolue.

Ympäristökasvatusta ei saa jättää vain satunnaisten innostuneiden käsiin

Ympäristökasvatus on toivottavasti jo osa opettajien peruskoulutusta. Opettajien ja kasvattajien mahdollisuus täydennyskoulutukseen on myös turvattava. Varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmissa kestävän kehityksen tulee olla keskeinen painopiste. Näin turvataan se, ettei ympäristökasvatus ole vain satunnaisten innostuneiden käsissä.

Työssäni minulla oli ilo toimia lasten parissa, päiväkodin johtajana sain myös aikuiset innostumaan ympäristöasioista. Lapset olivat hyvänä apuna ja he myös seurasivat tarkalla silmällä aikuisten tekemisiä. Lasten ympäristöraadissa keskustelimme asioista. Heitä ei tarvinnut houkutella, he olivat aina valmiita metsäretkille, merenrantaan, Mörrikouluun. Luonto onkin lapselle mieluisa ja hyvä oppimisympäristö, myös kaupungissa. Aherrus palkittiin Vihreällä Lipulla ja päiväkoti oli kestävän kehityksen lippulaiva 1990-luvulla.

Maailmoja syleilevistä fraaseista päivittäisiin käytännön tekoihin

Usein suuret ja kauniit periaatteet ja juhlapuheet jäävät tyhjiksi fraaseiksi, joilla voidaan perustella tarpeen mukaan lähes mitä tahansa päätöksiä ja tekoja. Toisaalta taas on ilo nähdä, kuinka pienet ja arkiset askareet ja valinnat muodostavat ne pienet purot, jotka yhdistyvät kuohuviksi koskiksi.

Ei kestävän kehityksen tarvitse olla mitään kaukaista, monimutkaista ja juhlallista, vaan osa arkea. Lapsille ja nuorille on erittäin tärkeää antaa ympäristökasvatusta ja tietoutta, he ovat kestävän kehityksen edistäjiä ja opettavat myös meitä vanhempia.

Lapset ovat innokkaita luonnon ja ympäristön tutkijoita, kierrättäjiä, roskien kerääjiä ja kompostin hoitajia. Lapsilla on ilmiömäinen kyky havainnoida ympäristöä, luonnossa tapahtuvia muutoksia, he nauttivat ulkona leikkimisestä ja mikäpä onkaan parempi oppimisympäristö kuin piha, metsä ja ranta. Pienet kivet ja kävyt toimivat oppivälineinä matematiikan alkeissa.

Puisto, metsikkö tai joutomaa – oma lähiympäristömme, oma mansikkapaikkamme

Lapsille mieluisia elämyksiä ovat vesisade kasvoilla, ruoho kädessä, lämmin hiekka paljaiden varpaiden alla. Lapselle ikioma lähiympäristö on mansikkapaikka, olipa se sitten maalla tai kaupungissa.

Otetaan lapset mukaan talkoisiin ja aloitetaan lähiympäristömme kohentaminen ja kaunistaminen – keräämällä roskia ja istuttamalla kasveja ja pensaita ilahduttamaan sekä itseämme että ohikulkijoita. Pidetään hyvä huoli omasta kotiseudustamme, asuinympäristön laatuun ja viihtyisyyteen kannattaa aina panostaa. Yhteiset viheralueet ovat asukkaiden yhteisiä olohuoneita.

Puutarhan oksat, lehdet, ruohonleikkuusilpun ja haravointijätteet osaamme laittaa kompostiin. Mutta miten toimii kierrätys, onko tarpeeksi kierrätyspisteitä erilaisille jätteille, lasille, metallille, muoville, pahville, paperille, käytetyille vaatteille?

Jätemäärän vähentäminen alkaa jo ostopäätöksestä kaupassa

Kaikille on järjestettävä mahdollisuus osallistua kierrätykseen ja jätemäärän vähentämiseen. Jätteiden lajittelu on saatava toimimaan luontevasti ja kunnolla, ei ole väliä minkälainen roskis on, myös linnut käyvät roskiksilla tutkimassa jätteitä.

Lajittelupulmissa sinua auttaa jäteopas »

Parasta jätehuoltoa on jätteiden syntymisen ehkäiseminen, se alkaa jo ostopäätöksestä. Kelpaako ostoksesi hyötykäyttöön, voiko sen korjata tai laittaa kiertoon? Meidän on päästävä eroon kertakäyttökulttuurista ja energiavarojen tuhlaamisesta. Näissä asioissa syntyy suuria säästöjä sekä kotitalouksissa että virastoissa ja laitoksissa.

Jos juot kahvisi aina kertakäyttökupista, paljonko tuhlaat vuodessa? Minkälaiset sähkölaskut ovat virastoissa, joissa valot palavat yötä päivää, kesälläkin? Mitä hyödyllistä säästyneillä euroilla voisi saada? On aivan turha opettaa lasta, jos emme itse noudata oppejamme. Vietä sinäkin ympäristöpäivää, vietetään sitä jokaisena päivänä.

Miten meidät kuntalaiset saadaan osallistumaan talkoisiin ja miettimään minkälaisessa Helsingissä/Suomessa haluamme asua?

Helsinki – pääkaupunki on mielestäni suunnannäyttäjä muille Suomen kunnille. Panostetaan asuinympäristömme laatuun ja viihtyvyyteen. Viheralueet ja puistot ovat yhteisiä olohuoneitamme. Vaalitaan meriä ja rantoja. Satsataan lasten ja nuorten ympäristökasvatukseen, se maksaa itsensä takaisin. Meidän aikuisten tulee muistaa se vanha viisaus, että maapallo on meillä vain lainassa lapsiltamme ja lastenlapsiltamme – pidetään siitä siis hyvää huolta.

Mikä on sinun ympäristötekosi – jaetaan hyviä käytäntöjä! Tule keskustelemaan ja kertomaan omat ympäristövinkkisi Facebook-sivuillamme »

Irma Marttila
Helsingin Sosialidemokraattisen Naisyhdistyksen puheenjohtaja

 

PS. Lisää pohdittavaa:

Maailman ympäristöpäivää on vietetty vuodesta 1972 alkaen 5. kesäkuuta. Tämä päivä on YK:n julistama teemapäivä, jonka tarkoituksena on kannustaa meitä kansalaisia aktiivisiin tekoihin ympäristön puolesta.

Suomi on sitoutunut kansallisesti ja kansainvälisesti kestävän kehityksen edistämiseen. Meillä jokaisella ja tulevilla sukupolvillakin täytyy olla mahdollisuus nauttia terveellisestä, viihtyisästä ja luonnoltaan monipuolisesta, virkistysmahdollisuuksia tarjoavasta ympäristöstä.

Liikenteen päästöt ja melu kuuluvat muun muassa Helsingissä ympäristön ongelmiin. Rekisteröity autokanta on kasvanut, ei siis ole aivan sama minkälaisilla autoilla ajellaan, mitä bensaa tankkeihin lorotellaan ja minkälaisia päätöksiä tämä meidän hallitus tekee.

Toimiva, edullinen joukkoliikenne on kaikkien etu, sillä on suora vaikutus ilmaan jota hengitämme. Helsingin ilmanlaatuun vaikuttavat eniten liikenteen aiheuttamat päästöt, pahoja paikkoja ovat vilkkaiden väylien varret ja kantakaupungissa vilkasliikenteiset, korkeiden rakennusten reunustamat kadut.

Melun estämiseen tarvitaan erilaisia keinoja: läpikulkuliikenteen ohjaamista pois asuinalueilta, väylien kattamista, meluesteitä, suojaavia rakennuksia, tunneleita jne. Uusia asuinalueita suunniteltaessa meluntorjunta on otettava huomioon rakennusten ja pihojen sijoittelussa.

Pääkaupunkiseudun jätemäärät kasvavat kulutuksen myötä, kaupungin henkilökunnalle, kuntalaiselle, koululaiselle ja päiväkoti-ikäisille kierrätys ja lajittelu ovat tärkeitä oppimisen paikkoja, ne ovat konkreettisia, päivittäisiä ympäristötekoja.

Helsingin alueelle on lisättävä lajittelukeskuksia, jotta kaupunkilaisilla on mahdollisuus kierrättää jätteitä. Asukkailla täytyy olla mahdollisuus osallistua jätemäärän vähentämiseen, meitä on opetettava ja kannustettava kompostoimaan biojätteitä.