Aloitetaan uusi vuosi naistenkahvilalla ja keskustellaan meidän nykypäivän naisten elämästä ja hyvinvoinnista.
Miten selviät, kun sinua ei enää tarvita ja osaamillesi ei ole käyttöä?
Miten voit ja selviät eteenpäin, kun työt loppuvat, sinua ei enää tarvita työelämässä ja sinut heitetään kuin rukkanen nurkkaan?
Työelämä on kiristynyt. Mitä jos et jaksa enää töissä, et ehdi tehdä töitä kunnolla, kun tahti on niin kiireinen. Päivähoidossa, kouluissa, terveys- ja sosiaalipalveluissa, kaupoissa jne. sijaispula tekee arjesta kiireisen. Päivähoidossa lapsille ei jää riittävästi aikaa. Jokainen ammattilainen haluaa tehdä työnsä hyvin.
Miten vanhustenpalvelussa, kun et ehdi jutella vanhusten kanssa, yrität selvitä työpäivästä. Kun kuntosi ei kestä vanhusten nostelua, osa-aikaisena sinun työmääräsi on edelleen sama, tästä jää kurja mieli ja palkalla on mahdotonta tulla toimeen. Jokainen haluaa tehdä työnsä kunnolla. Harmittaa kun siihen ei ole mahdollisuuksia.
Miten selviät kun tulee avioero, riitainen tai sopuisa, yksin oleminen voi olla shokki aluksi. Lapsille ero voi olla myös järkytys ja iso muutos arkeen.
Miten selviät läheisen sairastumisesta, kuolemasta? Ne suistavat elämän kaaokseen. Miten arjesta selviää? Kun jäät eläkkeelle, arki on omassa hallussasi, mutta mitä jos olo tuntuu tyhjältä, eristyneeltä ja ulkopuoliselta? Miten sitten kun olet vanhus ja sinulla ei ole läheisiä ympärilläsi?
Miten selviät, kun esimerkiksi luottamustoimet loppuvat, kun sinua ei enää tarvita ja osaamillesi ei ole käyttöä?
Vammaiset naiset joutuvat tarkistamaan aina, onko tila/paikka esteetön. Miltä tuntuu kun ei voi osallistua vain sen takia, että liikuntaesteisten tarpeita ei ole huomioitu?
Asunnottomuus on naiselle traaginen kohtalo. Miten käyt töissä? Minne lapset, sinne kadulleko?
Ystävät ovat kullanarvoisia, ei unohdeta ystäviä. Autetaan nyt kun voidaan auttaa, viedään iloa vanhuksille ja ollaan ystävinä yksinäisille.
Irma Marttila
Helsingin Sos.dem. Naisyhdistyksen puheenjohtaja
