Riemulla ei ollut rajoja kun eräänä jouluna löysimme Amerikan paketista nuket, nukellani oli vaaleapunainen mekko ja pitkät tummat kiharaiset hiukset. Nukke on aarteeni edelleen, tämä 50-luvun lopulla Suomeen saapunut nukke muutti kanssani Helsinkiin.
Lapsuuteni joulumuistoihon kuuluu myös ukin kanssa tehdyt kirkkomatkat ja tapaninpäivän rekiretket. Tähdet tuikkivat taivaalla, kun ajoimme pakkasessa hevoskyydillä kirkkoon Kajaaniin. Lapset käärittiin paksuihin peittoihin, istuimme reessä ukin vieressä, uni taisi tulla silmään paluumatkalla.
Ukin luona ollessamme saunoimme savusaunassa. Siellä tuoksui hyvältä, saunassa oli maalattia, pimeää, vain pieni kynttilänpätkä tai öljylamppu ikkunalla toi valoa. Vähän nokisina kömmimme lopulta nukkumaan.
Joulu on taas ovella, siihen liittyy paljon hyviä ja kauniita muistoja lapsuuden maisemista. Omat vanhempani, Amerikan täti ja ukki ovat jo kuolleet, heiltä saamani perintö on muokannut perheemme joulutapoja. Olisipa ihanaa päästä jouluna savusaunaan ja ajaa hevoskyydillä joulukirkkoon.
Joulu syntyy lasten riemusta ja yhdessäolosta, lapset odottavat jouluna samoja rituaaleja. Ruokapöydässä on perinteisiä ruokia, kuusi koristellaan aattoaamuna ja joulusaunassa käydään ennen joulurauhan julistamista. Aattoiltana istutaan yhdessä yömyöhään nauttimassa joulusta. Pienet hopeiset tähdet taivaalla tuovat mieleeni vuosien takaiset lapsuuteni joulut.
Irma Marttila
Helsingin Sos.dem. Naisyhdistyksen puheenjohtaja
Kuva: Osa postikortista, joka on lähetetty vuoden 1956 jouluna.
