Satuinpa kerran matkallani asumaan pienessä pohjoisitalialaisessa keskiaikaisessa kaupungissa. Kapean vilkkaan kadun vastakkaisella puolella kolmannessa kerroksessa asui kaksi vanhaa naista, mahdollisesti sisaruksia tai ystävättäriä.
Kotikadun väki huomaisi heti, jos jonain aamuna ikkunat eivät olisikaan auenneet, tyynyt ilmestyneet ikkunalaudoille. Renato olisi varmasti heti juossut ylös tarkistamaan tilanteen.
Joka aamu nämä ihanat naiset avasivat ikkunan, asettivat tyynynsä ikkunapenkille ja mukavassa asennossa ryhtyivät seuraamaan kadun vilkasta elämää. Kadulla asunnon alapuolella Renato piti vihannespuotiaan.
Puolenpäivän aikaan vanhukset laskivat naruun sidotun korin kukkaroineen ja ostoslistoineen Renatolle, joka kipaisi naapurin lihakauppiaalta ja leipurilta toivotut ostokset ja täydensi lähetyksen tuoreilla vihanneksilla. Tyytyväiset asiakkaat hinasivat sitten varovasti täyden korin kotiinsa.
Illalla naiset sitten rentoutuivat television ääressä. Kummallakin oli mieliohjelmansa, joka oli ratkaistu niin, että huushollissa melusi kaksi televisiota päällekkäin sulassa sovussa.
Ystävykset eivät ilmeisesti enää jaksaneet laskeutua asunnostaan, mutta siitä huolimatta viettivät täysipainoista, arvokasta ja turvallistakin vanhuuttaan kunnioitettuina yhteisön jäseninä. Kotikadun väki huomaisi heti, jos jonain aamuna ikkunat eivät olisikaan auenneet, tyynyt ilmestyneet ikkunalaudoille. Renato olisi varmasti heti juossut ylös tarkistamaan tilanteen.
Nämä kuvat menneiltä vuosilta nousivat mieleeni, kun mietin surullisena vanhustenhuollon surullista tilannetta. Saammeko vielä olla ylpeitä kehittyneestä sosiaaliturvastamme sekä hyvinvointiyhteiskunnastamme?
Oppia voisimme kuitenkin ottaa eteläisistä ystävistämme ja yhteisöllisyydestä. Eikö olisi sosiaalisen kestävän kehityksen mukaista ja kokonaistaloudellista luoda edellytykset ikäihmisille asua omassa kodissaan mahdollisimman kauan? Esimerkiksi hissien rakentamisen vanhoihin taloihin olisi tärkeää!
Rakennustieto, Kimmo Rönkä: Hissin rakentaminen vanhaan kerrostaloon
”Hissitön kerrostalo on hyvin yleinen suomalaisessa kaupunkikuvassa. Hissi oli 1900-luvulla pitkään vain herrasväen kerrostaloihin kuuluvaa ylellisyyttä. 1950-luvulla sai vielä rakentaa viisikerroksisen kerrostalon ilman hissiä. Aravamääräykset osittain jopa edellyttivät 1980-luvun alkuun saakka, että nelikerroksiset kerrostalot olivat hissittömiä. 1990-luvun uudet rakentamismääräykset sallivat vain 3-kerroksisten kerrostalojen rakentamisen hissittöminä.
Suomen runsaasta miljoonasta kerrostaloasunnosta noin 40 % on hissittömässä kerrostalossa. Näissä yli 410 000:ssa hissittömässä kerrostaloasunnossa asuu noin 700 000 asukasta. Ilman hissiä olevia porrashuoneita on runsas 50 000. Näistä nelikerroksisia porrashuoneita on noin 10 000 ja yli nelikerroksisia noin 1000.”
Kaikki me vanhenemme, odotettu elinikä lisääntyy ja yhä useammat meistä joka tapauksessa joutuvat viettämään elämänsä viime vuodet laitoksessa. Kuitenkin haluan kysyä, miksi vanhukset loppuajakseen kovin helposti varastoidaan steriileihin virikkeettömiin sairaalantuoksuisiin huoneisiin kaupungin laitamille eroon kaikesta elämästä ja sykkeestä?
Miksei ikkunoita avata?
Irma Marttila
pj, Helsingin Sosialidemokraattinen Naisyhdistys
Anneli, olisipa kiva tietää ovatko nämä ihanat naiset vielä elossa ja pitääkö Renato vielä kauppaa alakerrassa. Ihana oli tämä matka vuosia sitten ja kivoja muistoja on matkalta.
Siellä taitavat asiat muuttua aika hitaasti, joten Renatokin pyörittää vihannespuotiaan ja toimii juoksupoikana varmasti vaikka kuinka kauan. Juuri oli uutinen italialaisesta kylästä, jossa kolmasosa asukkaita on yli satavuotiaita!
http://yle.fi/uutiset/italialaisen_kylan_asukkaista_kolmasosa_on_yli_satavuotiaita__nyt_tutkitaan_miksi/8778089
Jos muistat kylän nimen, niin voisihan sinne lähettää sähköpostia ja kysyä, mitä kuuluu ja löytyisikö Renatoa ja vanhoja rouvia. Olisi tosiaan kiva tietää kyläläisten kuulumisia.
Ihana tarina on ja tutulta näyttää, Gardajärven rannalla oltiin ja ihanissa paikoissa bussilla kierreltiin, olisi tosi kiva päästä uudelleen. Täytyypä tutkia päiväkirjaa tuolta reissulta, jos olisi tallessa mm hotellin nimi / tietoa missä asuttiin.